Nimet kehiin!

Nyt on nimet päätetty valmiiksi ja hyväksytetty ylemmällä Aamukajon taholla. :)

Päädyin yleisön pyynnöstä musiikki- ja rokkiteemaan, vaihtoehtona oli alunperin myös islantilais-teema. Kuitenkin heppoja on sen verran paljon pyöritelty islantilaisnimissä, niin eiköhän rokkitouhut sovi paremmin. Itse asiassa jo pari vuotta sitten olen miettinyt nimiä tähän teemaan liittyen. Teemaa voi vielä tarkentaa niin, että kaikki nimissä esiintyvät bändit ovat suomalaisia.

Nimien keksiminen on mulle hankalaa puuhaa ja etukäteen niitä on kamalan vaikeaa miettiä. Nimettävä tyyppi pitää nähdä ja tutustua, sitten vasta nimen pystyy antamaan. Aiemmin minulla on ollut paljon rottia ja hamstereita ja siinä porukassa oli muiden muassa Roope Rusina Renttu ja Tiikeri. Ensimmäinen oli lunki tyyppi, joka ei paljon mistään hetkahtanut ja istui polkupyöräreissuillakin olkapäällä. Jälkimmäinen taas oli niin arka, että useamman ihmisen sormessa oli sen hampaanjäljet.



Valkoinen tyttö saa nimekseen Aamukajon Karma Killer.
Kyseessä on Negativen levy, josta tässä yksi veisu Giving Up. Nimestään huolimatta pidän biisiä positiivisena ja siksi se sopiikin tähän yhteyteen. Ja tietysti henkisenä tamperelaisena (vaikka Ylöjärvellä asunkin) melkein kuuluu velvoitteena diggailla Negativea. :P Tosin kyseessä on jo ensimmäisestä vuonna 2003 julkaistusta levystä lähtien pysynyt yhteys. Robbie Williamssilla on muuten samanniminen biisi, jonka Negativekin on kylläkin coveroinut, mutta nyt ei sitten puhuta siitä..

Tyttö syntyi vauhdissa ja putosi pienen matkan Hallan hypähtäessä. Pentu painoi vain 200 grammaa ja oli kaikista pienin. Karma Killerin alku ei ollut ihan Stromsöstä, mutta siitä on tullut upea ja rohkea pikkuneiti, joka on ensimmäisenä kaverin korvassa kiinni leikkimässä ja se pitää huolen omasta ruoastaan pomottamatta ketään. Se on kääntänyt karmansa hyväksi.
Biisissä sanotaankin "Let there be light and a better future".



Valkoinen poika on Aamukajon Not Fakin´ It.
Tämä on Michael Monroen vanha biisi, joka julkaistiin samannimisellä levyllä vuonna 1989. Ainoa blondi poika on yhtä Monroemaisen positiivinen ja reipas, rohkeasti oma itsensä. Makke yrittää aina pysytellä väkisin hereillä ja touhuissa mukana. Välillä siitä näkee, että se ei jaksa yhtään, mutta yrittää silti. Ihana pentu ja sellainen kaunis poika. :)

Michael Monroe ja Hanoi Rocks on sitä, minkä parissa olen kasvanut. Löysin isän videohyllystä noin kymmenvuotiaana alkuperäisen All Those Wasted Years VHS-kasetin ja juoksin karkuun toiseen huoneeseen kun pelästyin lavalla riekkuvaa orkesteria. Sittemmin noin 15-vuotiaana sytyin bändille. Mieletöntä musaa.


Sininen poika, eli Gene, saakoon yhdistelmänimen Aamukajon Beneath the Tides.
Gene on oman tiensä kulkija, joka ei paljosta hetkahda. Jos sitä nukuttaa, se nukkuu. Jos sitä leikityttää, eikä muita kiinnosta, se keksii omaa puuhaa. Jos se päätyy umpikujaan, se yrittää siitä sinnikkäästi läpi. Gene tuntuu hyvällä tavalla itsevarmalta koiralta, joka ei pidä itsestään yhtään melua tai tee numeroa. Gene on <3

Beneath on Amoralin levy, jolta löytyy myös samanniminen biisi. Yksi ehdottomia lemppareita ja tätä on tullut käytettyä heppakisoissakin musiikkina. On ollut fiksua valita itselleen laji, johon saa itse valita musiikit jo ihan sääntöjenkin puitteissa. ;)

Tides on taas suomalaista industrialia parhaimmillaan. Black Light Discipline on kaveripiirissa enemmänkin kuunneltu, mutta itse hoksasin tämän vasta viime vuoden puolella. Nykyään Hallakin varmaan jo osaa biisit ulkoa.



Hopeinen poika olkoon Aamukajon Flying Colour.
Nimi juontaa tietysti juurensa väritykseen ja pennun ollessa ainoa hopeinen. Toivon mukaan väristä tulee hyvä! Pentu on sosiaalinen ja positiivinen. Sillä oli alkuun paljonkin sanottavaa, nyt se on hieman tasaantunut. Reipas tyyppi. 

Flying Colours on The Blankon levy ja vanha biisi. Itse biisistä ei löydy Youtubesta kuin heikompilaatuisia liveversioita, ja levyn henkilökohtaista lempparia Septemberiä ei myöskään näy. Teen siis poikkeuksen ja linkkaan bändin uusimman videon Face the Fearin, josta olen kovin innoissani. Face the Fear oli muuten pitkään yhtenä nimiehdokkaana pojalle. Mikäs tätä videota on kuunnellessa ja katsellessa.. eiku!

The Blanko kirjaimellisesti kolahti 2011 Tammerfestien aikaan, kun kävin kaverin kanssa sitä katsomassa. Voi kiesus! Suosittelen lämpimästi menemään keikoille, ei tarvitse pettyä!



Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä sininen tyttö, joka on tästä lähtien Aamukajon Soul On Fire.
Tempperamenttinen likka, joka muistaa sanoa, jos sillä on asiaa. Se tykkää rapsutuksista ja mielellään pysähtyykin niitä nauttimaan. Aika helponoloinen tapaus, ei vaadi erityishuomiota, mutta ei suostu jäämään sivuunkaan.

Himiä oli ihan P-A-K-K-O saada mukaan. All time favourite! Onpa melkein aivan sama, mitä tämä yhtye julkaisee, niin minä tykkään. Kai se rajansa on kaikella, mutta se vielä ei ole tullut vastaan. Soul On Fire ei itsessään ole mitenkään erityinen biisi minulle, mutta kyseisen ajan tuotanto kokonaisuudessaan on ja tämä sopi hyvin tytön nimeksi. Biisistä löytyi mainio liveversio, joten siksi se linkin takana.


Ja tätä postausta on muuten kirjoitettu noin neljä päivää. Piti tehdä tunteella. :)

Sisko ja sen veli unilla. Tässä on pienen tytön turvallista nukkua, isoveljen vieressä. <3

Pilkettä silmäkulmassa

Voi morjes, miten vaikeaa on yrittää saada viisi pentua vuorollaan pysymään paikallaan sen kaksi sekuntia, että saat kameran paikoilleen ja kuvan napsaistua! :D

Kuvassa harmaa tyttö, jonka silmät ovat jo auenneet melko paljon.
Halla varmisti jokaisen pennun kohdalla että on siihen patiolle turvallista tulla.

Pennut täyttivät sunnuntaina kaksi viikkoa ja nyt alkaa jo näkyä pieniä eroja niiden luonteissa ja olemuksessa. Silmät alkavat aueta jo pikkuhiljaa ja ääntä kokeillaan jo muristen, haukkuen, haukotellen, ulvoen.. :)

Gene Simmons on koko porukan suurin ja mahtavin peruskallio.
Gene ei tee itsestään numeroa, vaan tyynen rauhallisesti suhtautuu uusiin juttuihin.

Halla alkaa olla aika lunki pentujen suhteen. Se ei enää lähde joka ikisestä inahduksesta niiden luokse vaan katselee hetken aikaa. Ihan hyvin toimittu mielestäni, sillä pentujen ei pidäkään oppia, että huutamalla saa tahtonsa välittömästi. Kuitenkin Halla hoitaa erittäin tunnollisesti pentuja, mutta se ei ylihuolehdi.

Valkoinen poika tuumasi, että kuvaa sinä vaan, minä nukun. <3

Tästä pentueesta ei pitäisi tulla kovin ääniherkkiä koiria. :P Tässä talossa suurkulutetaan musiikkia ja kaikenlaiset äänet alkavatkin olla niille jo tuttuja. Tänään pennut tutustuivat Amorphikseen samalla kun napsittiin kuvia. :)

Hopeinen poika yritti kovasti poistua paikalta.
Nopee, kun elohopee! :)

Pentue tuntuu tässä vaiheessa hyvin tasapainoiselta. Kaikki pääsevät hyvin syömään ja saavat tilaa. Jalat alkavat jo pikkuhiljaa kantaa ja hopeinen poika kokeilikin toissapäivänä ensimmäistä kertaa kunnolla kävelemistä. Se nousi jaloilleen, huojui ja alkoi haukkua omasta ihmetyksestään! Halla tuli laatikon viereen katselemaan, että mitäs siellä huudat, näinhän sitä kuuluukin kävellä. :D Halla antaa pentujen opetella itse asioita, mutta seuraa tiiviisti pesutilanteita ja muitakin hetkiä, kun pentujen kanssa puuhataan.

Valkoinen tyttö syntyi kaikista pienimpänä,
mutta on ottanut muita hyvin kiinni koossa ja rohkeudessa.

Pikkutermiitit

Ensimmäiset termiitin elkeet havaittu! Paperisilppua laatikossa. :D Tästäkö se nyt sitten jo alkaa..? Tosin olen päättänyt että mun pennut on hyväkäytöksisiä, eivätkä tuhoa mitään... ;)

Nyt pentupäivitystä! Voi että ne on ihania!!

Viisi tervettä lasta tuhisee pentulaatikossa. Kaikki ovat kasvaneet viikossa hyvää vauhtia ja tässä vaiheessa niiden työ onkin vain syödä ja nukkua. Hallan äidinvaistot heräsivät onneksi vajaa vuorokausi synnytyksestä ja nyt se hoitaa pentuja jo aivan mainiosti. Välillä se viettää tuntikausia laatikossa lapsosiaan hoivaten. Välillä se on taas sitä mieltä, että häntäkin tulee hoivata yhtä lailla. :)

Valkoinen tyttö kippuraunilla kuuden päivän ikäisenä.

Hallan supervoima on kääntää kaikki tilanteet huumoriksi röyhtäilemällä. Kyllä, se todella röyhtäilee. Tänään ensimmäinen pentu röyhtäisi! :D On meinaan melko veikeän kuuloista! Pennun suusta karkaava haukkukin on aika hassua. Suurimmaksi osaksi pentue on hyvin rauhallinen ja hiljainen. Jos niillä on kylmä tai nälkä, alkaa silloin kaamea huuto. Tai jos joku reppana eksyy mamman selän taakse eikä pääse maitobaarille.

Kati heitti tänään mielenkiintoisen kysymyksen ilmoille. Pennut näkevät jo paljon unia ja liikkuvat unissaan. Mistä tuollainen viikon ikäinen pentu uneksii, kun se ei ole vielä nähnyt eikä kokenut mitään? :)

Pentuja!

Tasan laskettuun aikaan, eli 5.5.2013 syntyi Hallalle viisi virkeää pentua! Kaksi valkoista ja kolme harmaata, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Valkoisissa on sekä tyttö että poika. Lisää juttuja heti kunhan univelkaa on kuitattu hieman.

:)

Pentulaatikko valmiina

No niin, aamun puhdetöitä valmistui pentulaatikko. Tyylikkäästi olin unohtanut ladata porakoneen akun, niin ruuvasin sitten kaikki ruuvit käsin. Eikä edes kynsilakat lohkeilleet. Kyllä olisi ala-asteen puutyöope ylpeä. :)

Muovit vielä sisälle, niin alkaa olla paikat valmiina. Halla vähän vielä ihmetteli laatikkoa, mutta kun oma kori on synnytykseen asti siellä, niin eiköhän se mökkiinsä totu. 

Hankintalistalla vielä keittiövaaka pentujen punnaamiseen. Villalangat jo valmiina, jotta jokainen saa oman värikoodinsa.

Tänään vietettiin aamurapsut Hallan kanssa ja katselin sen mahaa. Siellä näkyi liikettä hurjasti! Ainakin kaksi eri tyyppiä jumppasi masussa. :)