Nimet kehiin!

Nyt on nimet päätetty valmiiksi ja hyväksytetty ylemmällä Aamukajon taholla. :)

Päädyin yleisön pyynnöstä musiikki- ja rokkiteemaan, vaihtoehtona oli alunperin myös islantilais-teema. Kuitenkin heppoja on sen verran paljon pyöritelty islantilaisnimissä, niin eiköhän rokkitouhut sovi paremmin. Itse asiassa jo pari vuotta sitten olen miettinyt nimiä tähän teemaan liittyen. Teemaa voi vielä tarkentaa niin, että kaikki nimissä esiintyvät bändit ovat suomalaisia.

Nimien keksiminen on mulle hankalaa puuhaa ja etukäteen niitä on kamalan vaikeaa miettiä. Nimettävä tyyppi pitää nähdä ja tutustua, sitten vasta nimen pystyy antamaan. Aiemmin minulla on ollut paljon rottia ja hamstereita ja siinä porukassa oli muiden muassa Roope Rusina Renttu ja Tiikeri. Ensimmäinen oli lunki tyyppi, joka ei paljon mistään hetkahtanut ja istui polkupyöräreissuillakin olkapäällä. Jälkimmäinen taas oli niin arka, että useamman ihmisen sormessa oli sen hampaanjäljet.



Valkoinen tyttö saa nimekseen Aamukajon Karma Killer.
Kyseessä on Negativen levy, josta tässä yksi veisu Giving Up. Nimestään huolimatta pidän biisiä positiivisena ja siksi se sopiikin tähän yhteyteen. Ja tietysti henkisenä tamperelaisena (vaikka Ylöjärvellä asunkin) melkein kuuluu velvoitteena diggailla Negativea. :P Tosin kyseessä on jo ensimmäisestä vuonna 2003 julkaistusta levystä lähtien pysynyt yhteys. Robbie Williamssilla on muuten samanniminen biisi, jonka Negativekin on kylläkin coveroinut, mutta nyt ei sitten puhuta siitä..

Tyttö syntyi vauhdissa ja putosi pienen matkan Hallan hypähtäessä. Pentu painoi vain 200 grammaa ja oli kaikista pienin. Karma Killerin alku ei ollut ihan Stromsöstä, mutta siitä on tullut upea ja rohkea pikkuneiti, joka on ensimmäisenä kaverin korvassa kiinni leikkimässä ja se pitää huolen omasta ruoastaan pomottamatta ketään. Se on kääntänyt karmansa hyväksi.
Biisissä sanotaankin "Let there be light and a better future".



Valkoinen poika on Aamukajon Not Fakin´ It.
Tämä on Michael Monroen vanha biisi, joka julkaistiin samannimisellä levyllä vuonna 1989. Ainoa blondi poika on yhtä Monroemaisen positiivinen ja reipas, rohkeasti oma itsensä. Makke yrittää aina pysytellä väkisin hereillä ja touhuissa mukana. Välillä siitä näkee, että se ei jaksa yhtään, mutta yrittää silti. Ihana pentu ja sellainen kaunis poika. :)

Michael Monroe ja Hanoi Rocks on sitä, minkä parissa olen kasvanut. Löysin isän videohyllystä noin kymmenvuotiaana alkuperäisen All Those Wasted Years VHS-kasetin ja juoksin karkuun toiseen huoneeseen kun pelästyin lavalla riekkuvaa orkesteria. Sittemmin noin 15-vuotiaana sytyin bändille. Mieletöntä musaa.


Sininen poika, eli Gene, saakoon yhdistelmänimen Aamukajon Beneath the Tides.
Gene on oman tiensä kulkija, joka ei paljosta hetkahda. Jos sitä nukuttaa, se nukkuu. Jos sitä leikityttää, eikä muita kiinnosta, se keksii omaa puuhaa. Jos se päätyy umpikujaan, se yrittää siitä sinnikkäästi läpi. Gene tuntuu hyvällä tavalla itsevarmalta koiralta, joka ei pidä itsestään yhtään melua tai tee numeroa. Gene on <3

Beneath on Amoralin levy, jolta löytyy myös samanniminen biisi. Yksi ehdottomia lemppareita ja tätä on tullut käytettyä heppakisoissakin musiikkina. On ollut fiksua valita itselleen laji, johon saa itse valita musiikit jo ihan sääntöjenkin puitteissa. ;)

Tides on taas suomalaista industrialia parhaimmillaan. Black Light Discipline on kaveripiirissa enemmänkin kuunneltu, mutta itse hoksasin tämän vasta viime vuoden puolella. Nykyään Hallakin varmaan jo osaa biisit ulkoa.



Hopeinen poika olkoon Aamukajon Flying Colour.
Nimi juontaa tietysti juurensa väritykseen ja pennun ollessa ainoa hopeinen. Toivon mukaan väristä tulee hyvä! Pentu on sosiaalinen ja positiivinen. Sillä oli alkuun paljonkin sanottavaa, nyt se on hieman tasaantunut. Reipas tyyppi. 

Flying Colours on The Blankon levy ja vanha biisi. Itse biisistä ei löydy Youtubesta kuin heikompilaatuisia liveversioita, ja levyn henkilökohtaista lempparia Septemberiä ei myöskään näy. Teen siis poikkeuksen ja linkkaan bändin uusimman videon Face the Fearin, josta olen kovin innoissani. Face the Fear oli muuten pitkään yhtenä nimiehdokkaana pojalle. Mikäs tätä videota on kuunnellessa ja katsellessa.. eiku!

The Blanko kirjaimellisesti kolahti 2011 Tammerfestien aikaan, kun kävin kaverin kanssa sitä katsomassa. Voi kiesus! Suosittelen lämpimästi menemään keikoille, ei tarvitse pettyä!



Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä sininen tyttö, joka on tästä lähtien Aamukajon Soul On Fire.
Tempperamenttinen likka, joka muistaa sanoa, jos sillä on asiaa. Se tykkää rapsutuksista ja mielellään pysähtyykin niitä nauttimaan. Aika helponoloinen tapaus, ei vaadi erityishuomiota, mutta ei suostu jäämään sivuunkaan.

Himiä oli ihan P-A-K-K-O saada mukaan. All time favourite! Onpa melkein aivan sama, mitä tämä yhtye julkaisee, niin minä tykkään. Kai se rajansa on kaikella, mutta se vielä ei ole tullut vastaan. Soul On Fire ei itsessään ole mitenkään erityinen biisi minulle, mutta kyseisen ajan tuotanto kokonaisuudessaan on ja tämä sopi hyvin tytön nimeksi. Biisistä löytyi mainio liveversio, joten siksi se linkin takana.


Ja tätä postausta on muuten kirjoitettu noin neljä päivää. Piti tehdä tunteella. :)

Sisko ja sen veli unilla. Tässä on pienen tytön turvallista nukkua, isoveljen vieressä. <3

Pilkettä silmäkulmassa

Voi morjes, miten vaikeaa on yrittää saada viisi pentua vuorollaan pysymään paikallaan sen kaksi sekuntia, että saat kameran paikoilleen ja kuvan napsaistua! :D

Kuvassa harmaa tyttö, jonka silmät ovat jo auenneet melko paljon.
Halla varmisti jokaisen pennun kohdalla että on siihen patiolle turvallista tulla.

Pennut täyttivät sunnuntaina kaksi viikkoa ja nyt alkaa jo näkyä pieniä eroja niiden luonteissa ja olemuksessa. Silmät alkavat aueta jo pikkuhiljaa ja ääntä kokeillaan jo muristen, haukkuen, haukotellen, ulvoen.. :)

Gene Simmons on koko porukan suurin ja mahtavin peruskallio.
Gene ei tee itsestään numeroa, vaan tyynen rauhallisesti suhtautuu uusiin juttuihin.

Halla alkaa olla aika lunki pentujen suhteen. Se ei enää lähde joka ikisestä inahduksesta niiden luokse vaan katselee hetken aikaa. Ihan hyvin toimittu mielestäni, sillä pentujen ei pidäkään oppia, että huutamalla saa tahtonsa välittömästi. Kuitenkin Halla hoitaa erittäin tunnollisesti pentuja, mutta se ei ylihuolehdi.

Valkoinen poika tuumasi, että kuvaa sinä vaan, minä nukun. <3

Tästä pentueesta ei pitäisi tulla kovin ääniherkkiä koiria. :P Tässä talossa suurkulutetaan musiikkia ja kaikenlaiset äänet alkavatkin olla niille jo tuttuja. Tänään pennut tutustuivat Amorphikseen samalla kun napsittiin kuvia. :)

Hopeinen poika yritti kovasti poistua paikalta.
Nopee, kun elohopee! :)

Pentue tuntuu tässä vaiheessa hyvin tasapainoiselta. Kaikki pääsevät hyvin syömään ja saavat tilaa. Jalat alkavat jo pikkuhiljaa kantaa ja hopeinen poika kokeilikin toissapäivänä ensimmäistä kertaa kunnolla kävelemistä. Se nousi jaloilleen, huojui ja alkoi haukkua omasta ihmetyksestään! Halla tuli laatikon viereen katselemaan, että mitäs siellä huudat, näinhän sitä kuuluukin kävellä. :D Halla antaa pentujen opetella itse asioita, mutta seuraa tiiviisti pesutilanteita ja muitakin hetkiä, kun pentujen kanssa puuhataan.

Valkoinen tyttö syntyi kaikista pienimpänä,
mutta on ottanut muita hyvin kiinni koossa ja rohkeudessa.

Pikkutermiitit

Ensimmäiset termiitin elkeet havaittu! Paperisilppua laatikossa. :D Tästäkö se nyt sitten jo alkaa..? Tosin olen päättänyt että mun pennut on hyväkäytöksisiä, eivätkä tuhoa mitään... ;)

Nyt pentupäivitystä! Voi että ne on ihania!!

Viisi tervettä lasta tuhisee pentulaatikossa. Kaikki ovat kasvaneet viikossa hyvää vauhtia ja tässä vaiheessa niiden työ onkin vain syödä ja nukkua. Hallan äidinvaistot heräsivät onneksi vajaa vuorokausi synnytyksestä ja nyt se hoitaa pentuja jo aivan mainiosti. Välillä se viettää tuntikausia laatikossa lapsosiaan hoivaten. Välillä se on taas sitä mieltä, että häntäkin tulee hoivata yhtä lailla. :)

Valkoinen tyttö kippuraunilla kuuden päivän ikäisenä.

Hallan supervoima on kääntää kaikki tilanteet huumoriksi röyhtäilemällä. Kyllä, se todella röyhtäilee. Tänään ensimmäinen pentu röyhtäisi! :D On meinaan melko veikeän kuuloista! Pennun suusta karkaava haukkukin on aika hassua. Suurimmaksi osaksi pentue on hyvin rauhallinen ja hiljainen. Jos niillä on kylmä tai nälkä, alkaa silloin kaamea huuto. Tai jos joku reppana eksyy mamman selän taakse eikä pääse maitobaarille.

Kati heitti tänään mielenkiintoisen kysymyksen ilmoille. Pennut näkevät jo paljon unia ja liikkuvat unissaan. Mistä tuollainen viikon ikäinen pentu uneksii, kun se ei ole vielä nähnyt eikä kokenut mitään? :)

Pentuja!

Tasan laskettuun aikaan, eli 5.5.2013 syntyi Hallalle viisi virkeää pentua! Kaksi valkoista ja kolme harmaata, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Valkoisissa on sekä tyttö että poika. Lisää juttuja heti kunhan univelkaa on kuitattu hieman.

:)

Pentulaatikko valmiina

No niin, aamun puhdetöitä valmistui pentulaatikko. Tyylikkäästi olin unohtanut ladata porakoneen akun, niin ruuvasin sitten kaikki ruuvit käsin. Eikä edes kynsilakat lohkeilleet. Kyllä olisi ala-asteen puutyöope ylpeä. :)

Muovit vielä sisälle, niin alkaa olla paikat valmiina. Halla vähän vielä ihmetteli laatikkoa, mutta kun oma kori on synnytykseen asti siellä, niin eiköhän se mökkiinsä totu. 

Hankintalistalla vielä keittiövaaka pentujen punnaamiseen. Villalangat jo valmiina, jotta jokainen saa oman värikoodinsa.

Tänään vietettiin aamurapsut Hallan kanssa ja katselin sen mahaa. Siellä näkyi liikettä hurjasti! Ainakin kaksi eri tyyppiä jumppasi masussa. :)

Viikko laskettuun aikaan

Laskettuun aikaan on nyt tasan viikko, eli 5.5. tulee täyteen 63 vuorokautta tiineyttä. Halla on jaksanut todella hyvin, eikä sen normaalissa olossa juurikaan huomaa väsymystä. Lenkkeily ei tietysti tule enää kysymykseenkään muuten kuin vapaana koirulin omassa tahdissa, mutta muuten olo näyttää jopa helpommalle kuin alussa. Ruoka maistuu paremmin ja Halla onkin kerännyt itselleen hyvää massaa, jotta jaksaa sitten imettää pentuja. H punnittiin eilen ja painoksi tuli 26 kiloa! Ennen tiineyttä Halla painoi 19-20 kiloa... :)

Tallilla on järjestetty pientä pentuveikkausta. Dokumentoin tässä nyt veikkaukset:
Kati 6 pentua,
Essi 7 pentua,
Outi 8 pentua,
Mari 9 pentua
Anssi veikkaa 11 pentua. 

Katsotaan osuuko kukaan oikeaan, toivottavasti viimeinen veikkaus menee vähän yläkanttiin :D Voittajalle luvassa jotain ehkä herkullista palkintoa ja paljon puudelin pennun sylihoitoa.

Halla sai eilen uuden trimmin Aamukajon Sannan käsissä, kiitos Sanna! Lyhyt terrieriturkin muunnos on toivottavasti sopiva pentujen kanssa, sillä se on helppo pitää puhtaana ja Hallan ei ole liian kuuma. Samalla kun Hallaa trimmattiin, autoimme pentujen pesuissa ja konetuksissa. Hyvää harjoittelua itsellekin. Aina kun pennulle iski tutina ja tärinä konetuksen tai pesun takia, joutui/sai antaa pennulle sylihoitua. Mikäs sen parempaa, kuin puhdas puudelinpentu sylissä tuhisemassa. <3

Nyt on meneillään pentulaatikkotarpeiden kokoonhaaliminen ja vilttien ja pyyhkeiden pesu, jotta kaikki on sitten valmiina odottamassa.

Kaksi kolmasosaa takana, viimeinen edessä

Nyt on 42 vuorokautta kulunut astutuksesta ja Halla on jo kovin sen oloinen, että raskaana ollaan. Ja en usko, että kuvittelen, mutta liikettä siellä masussa näkyy. Korvalla kuunneltuna mahasta kuuluu hirmuinen purina ja pirinä. Tai ainakin luulen, että kuuluu. ;)

Tiistaille on sovittu viimeinen trimmi ennen pentujen syntymää ja uskoisin että rauhassa kun tehdään, niin vielä Halla sen jaksaa. Pesut ja konetukset saa kyllä tehdä jo pienissä osissa, ei kaikkea kerrallan. Kyllähän sitä ehkä itsekin haluaisi tuossa tilassa lepotaukoja väliin. Ulkoillutkin se on mielellään, tallilla viihtyy paljon pihalla ja vähemmän sisällä. Mutta lenkkeily ei ole juurikaan napannut koko tiineysaikana. Liikukoon sen, minkä haluaa. 

Halla junnuikäisenä.

Kulunut viikko on mennyt töissä käydessä, jotta saa paljon töitä pois alta pentujen ensimmäisiä viikkoja varten. Halla on kulkenut vielä hyvin mukana autossakin. Ruokataukoja ja ulkoilutaukoja pidetään vaan huomattavasti normaalia useammin.

Pentuja on jo jonkin verran kyselty, kiitos kaikille! Lisää saa ehdottomasti vielä kysellä ja varmat varaukset sovitaan, kun pennut ovat syntyneet ja kaikki ovat kunnossa.

Pentueen ilmoitus on mennyt Villakoirankerhon nettisivuille.

Viikonloppuleikkejä ja ruokaohjeita

Kuva: Elina Intke

Sukutaulu tuleville pennuille: http://poodlepedigree.com/pedigree.asp?ID=424075

Viikonloppu hujahti Hevoset 2013 -messuilla Tampereen Pirkkahallissa, joten puudelointi jäi kotijoukkojen hommaksi. Hallan viikonloppu sisälsi paljon leikkimistä pienissä erissä ja välissä sohvalla palautumista. Ruokailu sujui taas paljon paremmin ja energiaa riitti leikkimiseenkin. Kuuma ja väsy tulee nopeasti, mutta mielellään se vielä innostuu touhuamaan. Pienen huilitauon jälkeen homma taas jatkuu. 

Ruoka-asiaa on selvitelty Hallan lempiruoalla, eli jauhelihalla. 

Uunivuokaan
700 g raakaa jauhelihaa
2-3 dl riisiä 
Vettä, että riisit ja lihat peittyvät

Uuniin noin 150 astetta, paistoaika noin 1-1,5 tuntia. 
Riisi ja lihat kypsyvät ja ruoan tekemiseen kuluu aikaa muutama minuutti. Toki hieman raakaa jauhelihaa saattaa päätyä jo tekovaiheessa parempiin suihin. Lihariisiin sekaan Halla saa öljyä, raejuustoa ja Boosterin puppyn pentunappuloita. 

Tässä meidän ohje. Kuulisin mielelläni muitakin hyväksi havaittuja ruokavinkkejä koirille, joiden ruokahalu on hieman nihkeän sorttinen.

No mutta, täällähän on pentuja! Niitä on ihan hirveästi!

Näin tokaisi eläinlääkärimme ultrassa tänä aamuna! :)

Pentuja näkyy kuusi, varmuudella viisi. Ja sitten kun lasketaan siihen erehtymisen mahdollisuus, niin niitä voi olla enemmänkin. Eräs yksittäinen kuva näytti neljän pennun läjän.

Halla pentuna näyttelyssä, kuva Fanni Häkkinen.

Halla käyttäytyi enemmän kuin hienosti lääkärissä, niin kuin aina. Vaikka se ei ole joutunut eläinlääkärissä käymään paljoakaan, osaa se silti toimia siellä tyynesti ja olla oma itsensä. Tai ehkä juuri siksi, että siellä ei ole tarvinnut paljoa vierailla. Hallan luottamus minua kohtaan on välillä liikuttavaa. Nytkin nostin sen selälleen kaukaloon, jossa se ultrattiin ja melkein koko ajan koissu tuijotteli minua silmiin. Kysyi varmaan vähän väliä, että onko tämä nyt turvallista? Kun sille kertoo että ei ole mitään hätää, niin se odottaa tyynesti hoitotoimenpiteen ajan. Halla on <3

Halla ja Elina näyttelyssä, kuva Fanni Häkkinen.

Nyt tuntuu, että tämä asia alkaa konkretisoitumaan itsellekin ja on varmaa. Kohta alkaa touhut pentulaatikon järjestämiseen ja muihin valmisteluihin. Jännittää, mutta onneksi osaavaa apua on saatavilla aina, kun sitä tarvitaan.

Olethan siis yhteyksissä, mikäli pentu kiinnostaa! 

Nuuhkuti nuuh..!

Joka nokka eri suuntaan.

Vauhdikas pääsiäisviikonloppu on takana, Hallalla on ollut taas paljon uusia hajuja haisteltavana.

Sunnuntaina meitä kävivät moikkaamassa Elina Vickanin ja Lillin kanssa. Fiksuakin fiksumpi Viksu oli jo niin fiksu, ettei enää mennyt lähellekään hevosten sähkölankaa, mutta Lilli-ipana ei vielä sen vaaroista tiennyt. Nyt Lilli tietää että maailma on kylmä ja valoisissa naruissa kulkee sähkö. Onneksi tilanteesta ei syntynyt suurta draamaa tai traumoja ja elämässä päästiin eteenpäin. Ihanaa tytöt, kun kävitte!

Poikittain ja päällekkäin.

Sunnuntai-iltana me kaksijalkaiset pääsimme ihastelemaan Aamukajon uusia pentuja! Reilun viikon ikäiset seitsemän pentua olivat niiiiiin ihania. Moona-äiti suhtautui todella lunkisti ja nukkuikin pää sylissäni pentujen ruokaillessa. Aikamoinen pentukuume nosti päätään, oli ne vaan melko suloisia epeleitä kaikessa tuhinassaan. Yksi tyyppi nousikin jo ylitse muiden ja olin melkein tarjoamassa sille kotia. :P Onneksi oli järjen ääni mukana, että niitä omiakin taitaa olla tulossa pian. Sanotaanko kuitenkin näin, että ymmärrän täysin tilanteen, kun käydään pentuja katsomassa ja mukaan ihan vahingossa tarttuu joku.

Hallan itsensä kuulumisista sen verran, että ruokailu meinaa olla hiukan haasteellista. Kun ei maistu, niin ei maistu. Monia konsteja on kokeiltu ja parhaaksi on havaittu nakit. Kaverin kanssa söi vähän, mutta ei läheskään normaalisti. Kotona syö harvakseltaan. Mutta tarjoapa nakkia! Niiden uppoamisella ei ole mitään rajaa ja taas huomattiin, että meillähän on aika taitava tokokoira, kun nakkipaketti on esillä. Selätämme siis tämänkin ongelman kunnialla ja onhan se ymmärrettävää, että odottavalle äidille ei aina vaan yksinkertaisesti maistu.

Lopuksi vielä varoitus Ylöjärven ja Tampereen rajalla kaupassa käyville. Jos nakkeja ei ole enää kaupoissa jäljellä, niin kannattaa suunnitella muuta ruokaa perheelle. Nakit on varastoitu meille.

Hyvää pääsiäistä!

Hyvää pääsiäistä ja rauhallisia vapaapäiviä kaikille niitä viettäville, hyväpalkkaisia päiviä töitä tekeville. :)

Hallalle on varattu ultra ensi viikon torstaiksi, siihen asti jännätään! Nyt ei meinaa ruoka maistua, pitää keksiä vähän taikatemppuja, että saadaan sapuskaa uppoamaan.

Mitäs tölläät, olin nukkumassa!

H löysi aamutallin auringosta hyvän paikan ja veteli päiväunia lämpimässä.  Neiti ei alkuun innostunut ollenkaan, kun kävin paparazzeilemassa ja häiritsemässä unia. Rapsutukset ja huomio lepyttävät Hallan aina nanosekunnissa, joten lopputulos oli kuitenkin iloinen mieli. :)

Salonkikelpoinen

Vaaka, tuo kauhistus, joka kertoo karun totuuden omasta painosta. Ja tässä tapauksessa myös koiran painosta. Hallalle on tullut kolme kiloa lisää sitten astutusreissun. Koiran lihominen on vain hyvä juttu tässä tapauksessa. Jee!! :)

Eilen käytiin hakemassa iso säkki pentunappuloita ja aloitettiin totuttelu uuteen ruokaan. Päädyin valitsemaan Hallalle suositusten perusteella Boosterin Puppyn. Samaa ruokaa on sitten pentujenkin tarkoitus syödä.

Mustin ja Mirrin myyjä oli kovasti kiinnostunut isovilliksistä ja tulikin moikkaamaan Hallaa autolle. On jotenkin hauskaa huomata, että ihmiset pitävät Hallan luonnetta erikoisena ja tämäkin myyjä ihmetteli koiran rauhallisuutta. Itse on jotenkin niin tottunut siihen, että Halla on salonkikelpoinen ja sitä pystyy pitämään irti parkkipaikallakin, eikä se nosta meteliä itsestään tai muista. Kyllä sen saa välittömästi syttymään, jos niin halutaan, mutta perusluonne on positiivisen lunki ja avoin.

Pikku-Halla koirakaveri Pimun kanssa hiekkaleikeissä.

Tämä helpottaa suuresti meidän elämää, koska reissaamme todella paljon. Halla on helppo viedä lähes minne vaan ja se viihtyy mukana. Kaikista kamalinta Hallan mielestä on jäädä yksi kotiin, mielummin se on autossa mukana. Kesäisin tietysti koiraa pitää jättää kotiin jonkin verran, koska autossa on kuuma, mutta viileämpinä aikoina se on hyvä matkaseuralainen. Välillä aina pysähdytään ja käydään pihalla leikkimässä ja sitten taas jatketaan matkaa!

Sivut päivitetty

Kurkkaa yläpalkista sivut pennutusprojektin osallisista, mukana myös linkit Hallan ja Viljon kasvattajien sivuille.

Huhh, kun hengästyttää..!

Nyt jos ei ole pentuja tulossa, niin on ihme!

Mummolan matolla on hyvä ottaa torkut.

Astustuksen jälkeen on Hallassa tapahtunut paljon muutoksia. Alkuun ruokaa upposi kun hevoselle, päivän ruokamäärän sai tuplata entiseen verrattuna. Sitten tuli aika, jolloin ruoka ei meinannut maistua ollenkaan. 

Halla on hieman pyöristynyt ja tänään ei meinannut lenkkeily innostaa ollenkaan. Aamulla käytiin muutaman kilometrin lenkki ja Halla oli huomattavasti rauhallisempi kuin aikaisemmin. Matkalla nähtiin komea aprikoosin värinen isovillisuros, eikä sekään saanut Hallaa leikkituulelle. Nyt nukuttaa!

Kaikki muutokset vaikuttavat positiivilta ja hyviltä tiineyttä ajatellen, olen oikein positiivisella mielellä asian suhteen. Hallalla on hyvä olla ja se saa lenkkeillä juuri sen verran kuin siitä itsestä tuntuu. Ultraus on pääsiäisen jälkeen ja silloin saadaan varmuus. Siihen asti jännitetään!

Iloinen ja innokas Viljo

Tässä tarinaa Viljosta omistajansa Tean kirjoittamana:

Viljo näyttelykunnossa.

Viljo (Aamukajon Sininen Sointu, s. 26.03.2009) on kohta  4 vuotta täyttävä kohtelias herrasmies puudeli. Viljo on perheemme nuorempi isovillisuros. Hän rakastaa vauhtia ja menoa, sekä on kartalla koko ajan, mitä ympärillä tapahtuu. Palloleikit on Viljon bravuuri ja hän jaksaisi leikkiä loputtomiin. Erilaiset etsimisleikit ovat myös mieleen, hänessähän on myös vahvasti riistaviettiä hyvän nenänsä ansiosta.  Hänen luonteensa on avoin, kekseliäs, vauhdikas ja hän rakastaa olla huomion keskipisteenä. Näytelmissäkin olemme käyneet ja hän saavutti tänä keväänä kolmannen sertinsä Turun tamminäyttelyssä ja sai Suomen muotovalion arvon ystävänpäivänä 14.02.2013. Näyttelyissä käyntiä on hieman rajoittanut Viljon ”sininen” väri, jota kaikki tuomarit  eivät ymmärrä, mutta aikaa myöden väri on alkanut vaihtua tasaisen (tumman)harmaaksi. Hännän karvoitus hänellä onkin hopeiseksi muuttunut ihan ensimmäiseksi, kun väri alkoi vaihtua aikoinaan lähes mustasta pentukarvasta.

Hänenkin kanssaan on ollut helppo kulkea missä vain ja Viljo onkin ollut mukanani erilaisissa tilanteissa esimerkiksi töissä sekä matkoillamme kotimaassa ilman mitään ongelmia. Hänellä on pelisilmää eri tilanteissa ja osaa käyttäytyä herrasmiesmäisen mallikkaasti.

Viljonkin mielestä maailmassa ei voi olla liikaa rapsutusta tai rapsutuksien antajia. Hänellä myös tapana tulla tökkäämään kuonollaan tai hieromaan jalkoihin, jos halipula iskee tai muuten van on ”tylsä” hetki, hän tulee viereen kantaen leluja ehdolle kysyen ”leikittäiskö vaikka tällä hetkinen??”    

Viljo tykkää myös paljon lapsista ja leikkii mielellään heidän kanssaan.

Tulisikohan tällaisia lisää..?

Vahtikoiran ”vikaakin” Viljosta löytyy, eivät pääse vieraat eläimet eikä ihmiset yllättämään ilman, ettei hän heistä ilmoittaisi. Vaikkakin ei vaikuta kovin uskottavalta, onhan kyseessä lempeä herrasmiespuudeli!

Hurrrja kävijämäärä!

Wow..!! Päivässä 301 kävijää! Mahtava juttu! :)
Jättäkää toki viestiä käynnistä ja passaa käydä toistekin. Mukavaa päivää!

Alavilla mailla hallanvaaraa..

Halla on 5,5-vuotias harmaa isovillakoira, viralliselta nimeltään Amazing Art Hopea-Halla. Ruotsista kotoisin oleva neitokainen on iloinen kotikoira ja täysipäiväinen hevostallin vahti. Halla on astutettu 3.3.2013 ja pentueen tomerana isänä toimii Aamukajon Sininen Sointu eli Viljo. Ultra varmistaa pääsiäisen jälkeen, onko pullat uunissa. En kuitenkaan malttanut odottaa pentu-blogin tekemistä kauempaa. :)

Sammakko. Halla osasi jo pentuna ottaa lunkisti.

Luonteeltaan Halla on mitä ihanteellisin, syttyy leikkimään helposti mutta kotona osaa olla rauhassa ja levätä. Halla osaa olla huomionkipeä ja siinä on pientä nokkaeläimen vikaa. Nenää työnnetään kainaloon jokaiselle, joka voisi olla potentiaalinen rapsuttaja. Mikäli huomiota ei tule, Halla poistuu takavasemmalle unten maille tai toisten rapsuteltavaksi. Jos rapsutuksia kuitenkin on luvassa, saa Hallasta ikuisen ystävän.

Väsy iski kesken leikin hevosten laitumella.

Halla on liikkunut elämässään paljon ja useimmiten vapaana, sillä se on mukanani aina töissä ja vapaa-ajalla. Hallalla onkin hienot liikkeet, joista se on saanut kehuja näyttelyissä. Harvoin on tilanne, jolloin Halla Halipullan täytyy olla yksin kotona. Toki sekin taito on opeteltu, mutta ei sitä onneksi tarvitse paljoa käyttää. :)

Hallan kanssa kokeiltiin pentuna agilityn harrastamista ja koira näyttikin siitä pitävän. Samoin kaikki tottelevaisuusharjoitukset ovat sujuneet hyvin. Kuitenkaan itse en innostunut näistä lajeista niin paljoa, että olisimme jatkaneet niiden harjoittelua. Nykyään esteitä hypitään satunnaisesti ja temppuja tehdään omaksi huviksi työpäivien lomassa. Halla on hyvin kiintynyt omiin ihmisiinsä ja siksi sen kanssa onkin helppo toimia suuremmassakin ihmisporukassa.

Hallalla on kaksi sertiä eli se on viimeistä vaille Suomen muotovalio. Näyttelyura päätettiin lopettaa keväällä 2011 sattuneen tapaturman vuoksi, jolloin Hallan hännästä katkesi kaksi nivelsidettä. Häntä on kuitenkin nyt kunnossa, joten jos innostumme uudelleen, voidaan näyttelyissä vielä käydä.

Haluan kasvattaa mukavia ja helppoluonteisia kotikoiria, jotka saavat paikan perheenjäseninä. Minulle on tärkeintä, että koira voi hyvin ja sillä on paljon mielekästä tekemistä. Oli se sitten harrastamista tai vaikka maatilalla oloa. Siksi valitsimmekin Hallan poikaystäväksi Viljon, koska se on myös luonteeltaan helppo ja kiltti koira. Luonnollisestihan Viljo on myös komea ja oikein vetävä nuori herrasmies. Viljostakin tulossa lisätietoja.