Hyvää pääsiäistä!

Hyvää pääsiäistä ja rauhallisia vapaapäiviä kaikille niitä viettäville, hyväpalkkaisia päiviä töitä tekeville. :)

Hallalle on varattu ultra ensi viikon torstaiksi, siihen asti jännätään! Nyt ei meinaa ruoka maistua, pitää keksiä vähän taikatemppuja, että saadaan sapuskaa uppoamaan.

Mitäs tölläät, olin nukkumassa!

H löysi aamutallin auringosta hyvän paikan ja veteli päiväunia lämpimässä.  Neiti ei alkuun innostunut ollenkaan, kun kävin paparazzeilemassa ja häiritsemässä unia. Rapsutukset ja huomio lepyttävät Hallan aina nanosekunnissa, joten lopputulos oli kuitenkin iloinen mieli. :)

Salonkikelpoinen

Vaaka, tuo kauhistus, joka kertoo karun totuuden omasta painosta. Ja tässä tapauksessa myös koiran painosta. Hallalle on tullut kolme kiloa lisää sitten astutusreissun. Koiran lihominen on vain hyvä juttu tässä tapauksessa. Jee!! :)

Eilen käytiin hakemassa iso säkki pentunappuloita ja aloitettiin totuttelu uuteen ruokaan. Päädyin valitsemaan Hallalle suositusten perusteella Boosterin Puppyn. Samaa ruokaa on sitten pentujenkin tarkoitus syödä.

Mustin ja Mirrin myyjä oli kovasti kiinnostunut isovilliksistä ja tulikin moikkaamaan Hallaa autolle. On jotenkin hauskaa huomata, että ihmiset pitävät Hallan luonnetta erikoisena ja tämäkin myyjä ihmetteli koiran rauhallisuutta. Itse on jotenkin niin tottunut siihen, että Halla on salonkikelpoinen ja sitä pystyy pitämään irti parkkipaikallakin, eikä se nosta meteliä itsestään tai muista. Kyllä sen saa välittömästi syttymään, jos niin halutaan, mutta perusluonne on positiivisen lunki ja avoin.

Pikku-Halla koirakaveri Pimun kanssa hiekkaleikeissä.

Tämä helpottaa suuresti meidän elämää, koska reissaamme todella paljon. Halla on helppo viedä lähes minne vaan ja se viihtyy mukana. Kaikista kamalinta Hallan mielestä on jäädä yksi kotiin, mielummin se on autossa mukana. Kesäisin tietysti koiraa pitää jättää kotiin jonkin verran, koska autossa on kuuma, mutta viileämpinä aikoina se on hyvä matkaseuralainen. Välillä aina pysähdytään ja käydään pihalla leikkimässä ja sitten taas jatketaan matkaa!

Sivut päivitetty

Kurkkaa yläpalkista sivut pennutusprojektin osallisista, mukana myös linkit Hallan ja Viljon kasvattajien sivuille.

Huhh, kun hengästyttää..!

Nyt jos ei ole pentuja tulossa, niin on ihme!

Mummolan matolla on hyvä ottaa torkut.

Astustuksen jälkeen on Hallassa tapahtunut paljon muutoksia. Alkuun ruokaa upposi kun hevoselle, päivän ruokamäärän sai tuplata entiseen verrattuna. Sitten tuli aika, jolloin ruoka ei meinannut maistua ollenkaan. 

Halla on hieman pyöristynyt ja tänään ei meinannut lenkkeily innostaa ollenkaan. Aamulla käytiin muutaman kilometrin lenkki ja Halla oli huomattavasti rauhallisempi kuin aikaisemmin. Matkalla nähtiin komea aprikoosin värinen isovillisuros, eikä sekään saanut Hallaa leikkituulelle. Nyt nukuttaa!

Kaikki muutokset vaikuttavat positiivilta ja hyviltä tiineyttä ajatellen, olen oikein positiivisella mielellä asian suhteen. Hallalla on hyvä olla ja se saa lenkkeillä juuri sen verran kuin siitä itsestä tuntuu. Ultraus on pääsiäisen jälkeen ja silloin saadaan varmuus. Siihen asti jännitetään!

Iloinen ja innokas Viljo

Tässä tarinaa Viljosta omistajansa Tean kirjoittamana:

Viljo näyttelykunnossa.

Viljo (Aamukajon Sininen Sointu, s. 26.03.2009) on kohta  4 vuotta täyttävä kohtelias herrasmies puudeli. Viljo on perheemme nuorempi isovillisuros. Hän rakastaa vauhtia ja menoa, sekä on kartalla koko ajan, mitä ympärillä tapahtuu. Palloleikit on Viljon bravuuri ja hän jaksaisi leikkiä loputtomiin. Erilaiset etsimisleikit ovat myös mieleen, hänessähän on myös vahvasti riistaviettiä hyvän nenänsä ansiosta.  Hänen luonteensa on avoin, kekseliäs, vauhdikas ja hän rakastaa olla huomion keskipisteenä. Näytelmissäkin olemme käyneet ja hän saavutti tänä keväänä kolmannen sertinsä Turun tamminäyttelyssä ja sai Suomen muotovalion arvon ystävänpäivänä 14.02.2013. Näyttelyissä käyntiä on hieman rajoittanut Viljon ”sininen” väri, jota kaikki tuomarit  eivät ymmärrä, mutta aikaa myöden väri on alkanut vaihtua tasaisen (tumman)harmaaksi. Hännän karvoitus hänellä onkin hopeiseksi muuttunut ihan ensimmäiseksi, kun väri alkoi vaihtua aikoinaan lähes mustasta pentukarvasta.

Hänenkin kanssaan on ollut helppo kulkea missä vain ja Viljo onkin ollut mukanani erilaisissa tilanteissa esimerkiksi töissä sekä matkoillamme kotimaassa ilman mitään ongelmia. Hänellä on pelisilmää eri tilanteissa ja osaa käyttäytyä herrasmiesmäisen mallikkaasti.

Viljonkin mielestä maailmassa ei voi olla liikaa rapsutusta tai rapsutuksien antajia. Hänellä myös tapana tulla tökkäämään kuonollaan tai hieromaan jalkoihin, jos halipula iskee tai muuten van on ”tylsä” hetki, hän tulee viereen kantaen leluja ehdolle kysyen ”leikittäiskö vaikka tällä hetkinen??”    

Viljo tykkää myös paljon lapsista ja leikkii mielellään heidän kanssaan.

Tulisikohan tällaisia lisää..?

Vahtikoiran ”vikaakin” Viljosta löytyy, eivät pääse vieraat eläimet eikä ihmiset yllättämään ilman, ettei hän heistä ilmoittaisi. Vaikkakin ei vaikuta kovin uskottavalta, onhan kyseessä lempeä herrasmiespuudeli!

Hurrrja kävijämäärä!

Wow..!! Päivässä 301 kävijää! Mahtava juttu! :)
Jättäkää toki viestiä käynnistä ja passaa käydä toistekin. Mukavaa päivää!

Alavilla mailla hallanvaaraa..

Halla on 5,5-vuotias harmaa isovillakoira, viralliselta nimeltään Amazing Art Hopea-Halla. Ruotsista kotoisin oleva neitokainen on iloinen kotikoira ja täysipäiväinen hevostallin vahti. Halla on astutettu 3.3.2013 ja pentueen tomerana isänä toimii Aamukajon Sininen Sointu eli Viljo. Ultra varmistaa pääsiäisen jälkeen, onko pullat uunissa. En kuitenkaan malttanut odottaa pentu-blogin tekemistä kauempaa. :)

Sammakko. Halla osasi jo pentuna ottaa lunkisti.

Luonteeltaan Halla on mitä ihanteellisin, syttyy leikkimään helposti mutta kotona osaa olla rauhassa ja levätä. Halla osaa olla huomionkipeä ja siinä on pientä nokkaeläimen vikaa. Nenää työnnetään kainaloon jokaiselle, joka voisi olla potentiaalinen rapsuttaja. Mikäli huomiota ei tule, Halla poistuu takavasemmalle unten maille tai toisten rapsuteltavaksi. Jos rapsutuksia kuitenkin on luvassa, saa Hallasta ikuisen ystävän.

Väsy iski kesken leikin hevosten laitumella.

Halla on liikkunut elämässään paljon ja useimmiten vapaana, sillä se on mukanani aina töissä ja vapaa-ajalla. Hallalla onkin hienot liikkeet, joista se on saanut kehuja näyttelyissä. Harvoin on tilanne, jolloin Halla Halipullan täytyy olla yksin kotona. Toki sekin taito on opeteltu, mutta ei sitä onneksi tarvitse paljoa käyttää. :)

Hallan kanssa kokeiltiin pentuna agilityn harrastamista ja koira näyttikin siitä pitävän. Samoin kaikki tottelevaisuusharjoitukset ovat sujuneet hyvin. Kuitenkaan itse en innostunut näistä lajeista niin paljoa, että olisimme jatkaneet niiden harjoittelua. Nykyään esteitä hypitään satunnaisesti ja temppuja tehdään omaksi huviksi työpäivien lomassa. Halla on hyvin kiintynyt omiin ihmisiinsä ja siksi sen kanssa onkin helppo toimia suuremmassakin ihmisporukassa.

Hallalla on kaksi sertiä eli se on viimeistä vaille Suomen muotovalio. Näyttelyura päätettiin lopettaa keväällä 2011 sattuneen tapaturman vuoksi, jolloin Hallan hännästä katkesi kaksi nivelsidettä. Häntä on kuitenkin nyt kunnossa, joten jos innostumme uudelleen, voidaan näyttelyissä vielä käydä.

Haluan kasvattaa mukavia ja helppoluonteisia kotikoiria, jotka saavat paikan perheenjäseninä. Minulle on tärkeintä, että koira voi hyvin ja sillä on paljon mielekästä tekemistä. Oli se sitten harrastamista tai vaikka maatilalla oloa. Siksi valitsimmekin Hallan poikaystäväksi Viljon, koska se on myös luonteeltaan helppo ja kiltti koira. Luonnollisestihan Viljo on myös komea ja oikein vetävä nuori herrasmies. Viljostakin tulossa lisätietoja.