Viikko laskettuun aikaan

Laskettuun aikaan on nyt tasan viikko, eli 5.5. tulee täyteen 63 vuorokautta tiineyttä. Halla on jaksanut todella hyvin, eikä sen normaalissa olossa juurikaan huomaa väsymystä. Lenkkeily ei tietysti tule enää kysymykseenkään muuten kuin vapaana koirulin omassa tahdissa, mutta muuten olo näyttää jopa helpommalle kuin alussa. Ruoka maistuu paremmin ja Halla onkin kerännyt itselleen hyvää massaa, jotta jaksaa sitten imettää pentuja. H punnittiin eilen ja painoksi tuli 26 kiloa! Ennen tiineyttä Halla painoi 19-20 kiloa... :)

Tallilla on järjestetty pientä pentuveikkausta. Dokumentoin tässä nyt veikkaukset:
Kati 6 pentua,
Essi 7 pentua,
Outi 8 pentua,
Mari 9 pentua
Anssi veikkaa 11 pentua. 

Katsotaan osuuko kukaan oikeaan, toivottavasti viimeinen veikkaus menee vähän yläkanttiin :D Voittajalle luvassa jotain ehkä herkullista palkintoa ja paljon puudelin pennun sylihoitoa.

Halla sai eilen uuden trimmin Aamukajon Sannan käsissä, kiitos Sanna! Lyhyt terrieriturkin muunnos on toivottavasti sopiva pentujen kanssa, sillä se on helppo pitää puhtaana ja Hallan ei ole liian kuuma. Samalla kun Hallaa trimmattiin, autoimme pentujen pesuissa ja konetuksissa. Hyvää harjoittelua itsellekin. Aina kun pennulle iski tutina ja tärinä konetuksen tai pesun takia, joutui/sai antaa pennulle sylihoitua. Mikäs sen parempaa, kuin puhdas puudelinpentu sylissä tuhisemassa. <3

Nyt on meneillään pentulaatikkotarpeiden kokoonhaaliminen ja vilttien ja pyyhkeiden pesu, jotta kaikki on sitten valmiina odottamassa.

Kaksi kolmasosaa takana, viimeinen edessä

Nyt on 42 vuorokautta kulunut astutuksesta ja Halla on jo kovin sen oloinen, että raskaana ollaan. Ja en usko, että kuvittelen, mutta liikettä siellä masussa näkyy. Korvalla kuunneltuna mahasta kuuluu hirmuinen purina ja pirinä. Tai ainakin luulen, että kuuluu. ;)

Tiistaille on sovittu viimeinen trimmi ennen pentujen syntymää ja uskoisin että rauhassa kun tehdään, niin vielä Halla sen jaksaa. Pesut ja konetukset saa kyllä tehdä jo pienissä osissa, ei kaikkea kerrallan. Kyllähän sitä ehkä itsekin haluaisi tuossa tilassa lepotaukoja väliin. Ulkoillutkin se on mielellään, tallilla viihtyy paljon pihalla ja vähemmän sisällä. Mutta lenkkeily ei ole juurikaan napannut koko tiineysaikana. Liikukoon sen, minkä haluaa. 

Halla junnuikäisenä.

Kulunut viikko on mennyt töissä käydessä, jotta saa paljon töitä pois alta pentujen ensimmäisiä viikkoja varten. Halla on kulkenut vielä hyvin mukana autossakin. Ruokataukoja ja ulkoilutaukoja pidetään vaan huomattavasti normaalia useammin.

Pentuja on jo jonkin verran kyselty, kiitos kaikille! Lisää saa ehdottomasti vielä kysellä ja varmat varaukset sovitaan, kun pennut ovat syntyneet ja kaikki ovat kunnossa.

Pentueen ilmoitus on mennyt Villakoirankerhon nettisivuille.

Viikonloppuleikkejä ja ruokaohjeita

Kuva: Elina Intke

Sukutaulu tuleville pennuille: http://poodlepedigree.com/pedigree.asp?ID=424075

Viikonloppu hujahti Hevoset 2013 -messuilla Tampereen Pirkkahallissa, joten puudelointi jäi kotijoukkojen hommaksi. Hallan viikonloppu sisälsi paljon leikkimistä pienissä erissä ja välissä sohvalla palautumista. Ruokailu sujui taas paljon paremmin ja energiaa riitti leikkimiseenkin. Kuuma ja väsy tulee nopeasti, mutta mielellään se vielä innostuu touhuamaan. Pienen huilitauon jälkeen homma taas jatkuu. 

Ruoka-asiaa on selvitelty Hallan lempiruoalla, eli jauhelihalla. 

Uunivuokaan
700 g raakaa jauhelihaa
2-3 dl riisiä 
Vettä, että riisit ja lihat peittyvät

Uuniin noin 150 astetta, paistoaika noin 1-1,5 tuntia. 
Riisi ja lihat kypsyvät ja ruoan tekemiseen kuluu aikaa muutama minuutti. Toki hieman raakaa jauhelihaa saattaa päätyä jo tekovaiheessa parempiin suihin. Lihariisiin sekaan Halla saa öljyä, raejuustoa ja Boosterin puppyn pentunappuloita. 

Tässä meidän ohje. Kuulisin mielelläni muitakin hyväksi havaittuja ruokavinkkejä koirille, joiden ruokahalu on hieman nihkeän sorttinen.

No mutta, täällähän on pentuja! Niitä on ihan hirveästi!

Näin tokaisi eläinlääkärimme ultrassa tänä aamuna! :)

Pentuja näkyy kuusi, varmuudella viisi. Ja sitten kun lasketaan siihen erehtymisen mahdollisuus, niin niitä voi olla enemmänkin. Eräs yksittäinen kuva näytti neljän pennun läjän.

Halla pentuna näyttelyssä, kuva Fanni Häkkinen.

Halla käyttäytyi enemmän kuin hienosti lääkärissä, niin kuin aina. Vaikka se ei ole joutunut eläinlääkärissä käymään paljoakaan, osaa se silti toimia siellä tyynesti ja olla oma itsensä. Tai ehkä juuri siksi, että siellä ei ole tarvinnut paljoa vierailla. Hallan luottamus minua kohtaan on välillä liikuttavaa. Nytkin nostin sen selälleen kaukaloon, jossa se ultrattiin ja melkein koko ajan koissu tuijotteli minua silmiin. Kysyi varmaan vähän väliä, että onko tämä nyt turvallista? Kun sille kertoo että ei ole mitään hätää, niin se odottaa tyynesti hoitotoimenpiteen ajan. Halla on <3

Halla ja Elina näyttelyssä, kuva Fanni Häkkinen.

Nyt tuntuu, että tämä asia alkaa konkretisoitumaan itsellekin ja on varmaa. Kohta alkaa touhut pentulaatikon järjestämiseen ja muihin valmisteluihin. Jännittää, mutta onneksi osaavaa apua on saatavilla aina, kun sitä tarvitaan.

Olethan siis yhteyksissä, mikäli pentu kiinnostaa! 

Nuuhkuti nuuh..!

Joka nokka eri suuntaan.

Vauhdikas pääsiäisviikonloppu on takana, Hallalla on ollut taas paljon uusia hajuja haisteltavana.

Sunnuntaina meitä kävivät moikkaamassa Elina Vickanin ja Lillin kanssa. Fiksuakin fiksumpi Viksu oli jo niin fiksu, ettei enää mennyt lähellekään hevosten sähkölankaa, mutta Lilli-ipana ei vielä sen vaaroista tiennyt. Nyt Lilli tietää että maailma on kylmä ja valoisissa naruissa kulkee sähkö. Onneksi tilanteesta ei syntynyt suurta draamaa tai traumoja ja elämässä päästiin eteenpäin. Ihanaa tytöt, kun kävitte!

Poikittain ja päällekkäin.

Sunnuntai-iltana me kaksijalkaiset pääsimme ihastelemaan Aamukajon uusia pentuja! Reilun viikon ikäiset seitsemän pentua olivat niiiiiin ihania. Moona-äiti suhtautui todella lunkisti ja nukkuikin pää sylissäni pentujen ruokaillessa. Aikamoinen pentukuume nosti päätään, oli ne vaan melko suloisia epeleitä kaikessa tuhinassaan. Yksi tyyppi nousikin jo ylitse muiden ja olin melkein tarjoamassa sille kotia. :P Onneksi oli järjen ääni mukana, että niitä omiakin taitaa olla tulossa pian. Sanotaanko kuitenkin näin, että ymmärrän täysin tilanteen, kun käydään pentuja katsomassa ja mukaan ihan vahingossa tarttuu joku.

Hallan itsensä kuulumisista sen verran, että ruokailu meinaa olla hiukan haasteellista. Kun ei maistu, niin ei maistu. Monia konsteja on kokeiltu ja parhaaksi on havaittu nakit. Kaverin kanssa söi vähän, mutta ei läheskään normaalisti. Kotona syö harvakseltaan. Mutta tarjoapa nakkia! Niiden uppoamisella ei ole mitään rajaa ja taas huomattiin, että meillähän on aika taitava tokokoira, kun nakkipaketti on esillä. Selätämme siis tämänkin ongelman kunnialla ja onhan se ymmärrettävää, että odottavalle äidille ei aina vaan yksinkertaisesti maistu.

Lopuksi vielä varoitus Ylöjärven ja Tampereen rajalla kaupassa käyville. Jos nakkeja ei ole enää kaupoissa jäljellä, niin kannattaa suunnitella muuta ruokaa perheelle. Nakit on varastoitu meille.