Nuuhkuti nuuh..!

Joka nokka eri suuntaan.

Vauhdikas pääsiäisviikonloppu on takana, Hallalla on ollut taas paljon uusia hajuja haisteltavana.

Sunnuntaina meitä kävivät moikkaamassa Elina Vickanin ja Lillin kanssa. Fiksuakin fiksumpi Viksu oli jo niin fiksu, ettei enää mennyt lähellekään hevosten sähkölankaa, mutta Lilli-ipana ei vielä sen vaaroista tiennyt. Nyt Lilli tietää että maailma on kylmä ja valoisissa naruissa kulkee sähkö. Onneksi tilanteesta ei syntynyt suurta draamaa tai traumoja ja elämässä päästiin eteenpäin. Ihanaa tytöt, kun kävitte!

Poikittain ja päällekkäin.

Sunnuntai-iltana me kaksijalkaiset pääsimme ihastelemaan Aamukajon uusia pentuja! Reilun viikon ikäiset seitsemän pentua olivat niiiiiin ihania. Moona-äiti suhtautui todella lunkisti ja nukkuikin pää sylissäni pentujen ruokaillessa. Aikamoinen pentukuume nosti päätään, oli ne vaan melko suloisia epeleitä kaikessa tuhinassaan. Yksi tyyppi nousikin jo ylitse muiden ja olin melkein tarjoamassa sille kotia. :P Onneksi oli järjen ääni mukana, että niitä omiakin taitaa olla tulossa pian. Sanotaanko kuitenkin näin, että ymmärrän täysin tilanteen, kun käydään pentuja katsomassa ja mukaan ihan vahingossa tarttuu joku.

Hallan itsensä kuulumisista sen verran, että ruokailu meinaa olla hiukan haasteellista. Kun ei maistu, niin ei maistu. Monia konsteja on kokeiltu ja parhaaksi on havaittu nakit. Kaverin kanssa söi vähän, mutta ei läheskään normaalisti. Kotona syö harvakseltaan. Mutta tarjoapa nakkia! Niiden uppoamisella ei ole mitään rajaa ja taas huomattiin, että meillähän on aika taitava tokokoira, kun nakkipaketti on esillä. Selätämme siis tämänkin ongelman kunnialla ja onhan se ymmärrettävää, että odottavalle äidille ei aina vaan yksinkertaisesti maistu.

Lopuksi vielä varoitus Ylöjärven ja Tampereen rajalla kaupassa käyville. Jos nakkeja ei ole enää kaupoissa jäljellä, niin kannattaa suunnitella muuta ruokaa perheelle. Nakit on varastoitu meille.