Nimet kehiin!

Nyt on nimet päätetty valmiiksi ja hyväksytetty ylemmällä Aamukajon taholla. :)

Päädyin yleisön pyynnöstä musiikki- ja rokkiteemaan, vaihtoehtona oli alunperin myös islantilais-teema. Kuitenkin heppoja on sen verran paljon pyöritelty islantilaisnimissä, niin eiköhän rokkitouhut sovi paremmin. Itse asiassa jo pari vuotta sitten olen miettinyt nimiä tähän teemaan liittyen. Teemaa voi vielä tarkentaa niin, että kaikki nimissä esiintyvät bändit ovat suomalaisia.

Nimien keksiminen on mulle hankalaa puuhaa ja etukäteen niitä on kamalan vaikeaa miettiä. Nimettävä tyyppi pitää nähdä ja tutustua, sitten vasta nimen pystyy antamaan. Aiemmin minulla on ollut paljon rottia ja hamstereita ja siinä porukassa oli muiden muassa Roope Rusina Renttu ja Tiikeri. Ensimmäinen oli lunki tyyppi, joka ei paljon mistään hetkahtanut ja istui polkupyöräreissuillakin olkapäällä. Jälkimmäinen taas oli niin arka, että useamman ihmisen sormessa oli sen hampaanjäljet.



Valkoinen tyttö saa nimekseen Aamukajon Karma Killer.
Kyseessä on Negativen levy, josta tässä yksi veisu Giving Up. Nimestään huolimatta pidän biisiä positiivisena ja siksi se sopiikin tähän yhteyteen. Ja tietysti henkisenä tamperelaisena (vaikka Ylöjärvellä asunkin) melkein kuuluu velvoitteena diggailla Negativea. :P Tosin kyseessä on jo ensimmäisestä vuonna 2003 julkaistusta levystä lähtien pysynyt yhteys. Robbie Williamssilla on muuten samanniminen biisi, jonka Negativekin on kylläkin coveroinut, mutta nyt ei sitten puhuta siitä..

Tyttö syntyi vauhdissa ja putosi pienen matkan Hallan hypähtäessä. Pentu painoi vain 200 grammaa ja oli kaikista pienin. Karma Killerin alku ei ollut ihan Stromsöstä, mutta siitä on tullut upea ja rohkea pikkuneiti, joka on ensimmäisenä kaverin korvassa kiinni leikkimässä ja se pitää huolen omasta ruoastaan pomottamatta ketään. Se on kääntänyt karmansa hyväksi.
Biisissä sanotaankin "Let there be light and a better future".



Valkoinen poika on Aamukajon Not Fakin´ It.
Tämä on Michael Monroen vanha biisi, joka julkaistiin samannimisellä levyllä vuonna 1989. Ainoa blondi poika on yhtä Monroemaisen positiivinen ja reipas, rohkeasti oma itsensä. Makke yrittää aina pysytellä väkisin hereillä ja touhuissa mukana. Välillä siitä näkee, että se ei jaksa yhtään, mutta yrittää silti. Ihana pentu ja sellainen kaunis poika. :)

Michael Monroe ja Hanoi Rocks on sitä, minkä parissa olen kasvanut. Löysin isän videohyllystä noin kymmenvuotiaana alkuperäisen All Those Wasted Years VHS-kasetin ja juoksin karkuun toiseen huoneeseen kun pelästyin lavalla riekkuvaa orkesteria. Sittemmin noin 15-vuotiaana sytyin bändille. Mieletöntä musaa.


Sininen poika, eli Gene, saakoon yhdistelmänimen Aamukajon Beneath the Tides.
Gene on oman tiensä kulkija, joka ei paljosta hetkahda. Jos sitä nukuttaa, se nukkuu. Jos sitä leikityttää, eikä muita kiinnosta, se keksii omaa puuhaa. Jos se päätyy umpikujaan, se yrittää siitä sinnikkäästi läpi. Gene tuntuu hyvällä tavalla itsevarmalta koiralta, joka ei pidä itsestään yhtään melua tai tee numeroa. Gene on <3

Beneath on Amoralin levy, jolta löytyy myös samanniminen biisi. Yksi ehdottomia lemppareita ja tätä on tullut käytettyä heppakisoissakin musiikkina. On ollut fiksua valita itselleen laji, johon saa itse valita musiikit jo ihan sääntöjenkin puitteissa. ;)

Tides on taas suomalaista industrialia parhaimmillaan. Black Light Discipline on kaveripiirissa enemmänkin kuunneltu, mutta itse hoksasin tämän vasta viime vuoden puolella. Nykyään Hallakin varmaan jo osaa biisit ulkoa.



Hopeinen poika olkoon Aamukajon Flying Colour.
Nimi juontaa tietysti juurensa väritykseen ja pennun ollessa ainoa hopeinen. Toivon mukaan väristä tulee hyvä! Pentu on sosiaalinen ja positiivinen. Sillä oli alkuun paljonkin sanottavaa, nyt se on hieman tasaantunut. Reipas tyyppi. 

Flying Colours on The Blankon levy ja vanha biisi. Itse biisistä ei löydy Youtubesta kuin heikompilaatuisia liveversioita, ja levyn henkilökohtaista lempparia Septemberiä ei myöskään näy. Teen siis poikkeuksen ja linkkaan bändin uusimman videon Face the Fearin, josta olen kovin innoissani. Face the Fear oli muuten pitkään yhtenä nimiehdokkaana pojalle. Mikäs tätä videota on kuunnellessa ja katsellessa.. eiku!

The Blanko kirjaimellisesti kolahti 2011 Tammerfestien aikaan, kun kävin kaverin kanssa sitä katsomassa. Voi kiesus! Suosittelen lämpimästi menemään keikoille, ei tarvitse pettyä!



Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä sininen tyttö, joka on tästä lähtien Aamukajon Soul On Fire.
Tempperamenttinen likka, joka muistaa sanoa, jos sillä on asiaa. Se tykkää rapsutuksista ja mielellään pysähtyykin niitä nauttimaan. Aika helponoloinen tapaus, ei vaadi erityishuomiota, mutta ei suostu jäämään sivuunkaan.

Himiä oli ihan P-A-K-K-O saada mukaan. All time favourite! Onpa melkein aivan sama, mitä tämä yhtye julkaisee, niin minä tykkään. Kai se rajansa on kaikella, mutta se vielä ei ole tullut vastaan. Soul On Fire ei itsessään ole mitenkään erityinen biisi minulle, mutta kyseisen ajan tuotanto kokonaisuudessaan on ja tämä sopi hyvin tytön nimeksi. Biisistä löytyi mainio liveversio, joten siksi se linkin takana.


Ja tätä postausta on muuten kirjoitettu noin neljä päivää. Piti tehdä tunteella. :)